Mä en ois löytäny murrosiän kynnyksellä yhteiskunnallista keskustelua — ja sitä kautta politiikkaa — ilman somea. Monet tärkeät ystävät oon tavannu somen kautta, vaikka nykyään oon pääsääntösesti heihin yhteydessä kasvotusten tai puhelimitse. Enkä edes ole kovin pieneltä paikkakunnalta tai kuulu marginaaliseen väestöryhmään.
Silti some on ollut tärkeä keino pitää yhteyttä tuttuihin, etenkin kun merkittävä osa niistä asuu aivan toisilla paikkakunnilla.
Some on kuitenkin vaikuttanu mun keskittymiskykyyn valtavasti. Se on vaikuttanu varmasti jokasen keskittymiskykyyn, eikä se ole missään nimessä ongelmaton paikka.
Mutta kun valtakunnan kärki ”somepoliitikko” ehdottaa jotain niinkin radikaalia kuin somen kieltämisen alle 16-vuotiailta, oon kauhuissani. Mietin niitä vähemmistöön kuuluvia, neuroepätyypillisiä tai ujoja nuoria, joilla ei välttämättä olis kavereita ilman somea. Niitä jotka asuu maaseudulla, eikä löydä samanhenkisiä ystäviä. Niitä, jotka voisi löytää kaltaisiaan ihmisiä nimenomaan sosiaalisen median kautta.
Ois erittäin vaikea uskoa, että 16 vuoden ikäraja saatais käyttöön. Tai että se edes toimisi. Mitä tapahtuisi 16 vuoden kynnyksellä, jos nuorilla ei olisi mitään kokemusta somen toiminnasta tai siellä käyttäytymisestä?
Mä oon tosi huolissani somen vaikutuksista nuoriin. Mutta en ajattele että totaalikielto olisi paras ratkaisu ehkäistä haittoja. Mä ajattelen, että pahimmillaan se asettaisi nuoret eriarvoiseen asemaan. Ei kaikilla nuorilla ole varaa harrastaa tai mahdollisuutta olla ystäviinsä yhteydessä muuten kuin somen kautta.
Sen sijaan meidän tulis purkaa yhteiskunnan polarisaatiota, huolehtia järjestökentän rahoituksesta, vahvistaa somekasvatusta ja ehkäistä nuorten syrjäytymistä.
Olen toki sitä mieltä, että esimerkiksi nykyisten ikärajojen noudattamista tulisi vahvistaa, ja että puhelinten käyttö kouluissa estää. Myös vanhemmilla täytyisi olla vastuu sekä eväitä valvoa ruutuaikoja, mutta ymmärrettävästi se ei ole aina realistinen vaatimus.
Ikäraja somen käyttöön voi kuulostaa äkkiseltään järkevältä idealta, mutta pahoin pelkään että sillä olisi peruuttamattomia seurauksia.