“Koulutus on erityissuojeluksessa.”
Erityissuojeluksessa.
Näin sanoi pääministeri Orpo viime keväänä eduskuntavaalien alla. Lupaus petettiin kuitenkin jo viime kesänä valmistuneessa hallitusohjelmassa, kun opintotuen indeksikorotukset jäädytettiin ja asumistuesta leikattiin.
Alkuviikosta valmistuneen kehysriihen lopputulema opiskelijoiden osalta on, että naamiot on todella riisuttu. Opiskelijoiden oikeus yleiseen asumistukeen poistetaan, joka voi tarkoittaa lähes 2400 euron menetyksiä vuodessa.
Huoli opiskelijoiden toimeentulosta on valtava leikkausten johdosta, mutta viimeistään toisen asteen koulutukseen kohdistuvien leikkausten kohdalla “sivistyspuolueen” maine on romutettu.
Kaivattu maksuton toinen aste on kerennyt olla voimassa alle 3 vuotta, vaikka yksikään sen piirissä oleva opiskelija ei ole kerennyt valmistua. Samalla ammatillisesta koulutuksesta leikataan jopa 100 miljoonaa – eikä työmarkkinoille valmistukaan osaajia.
Kuinka monen oppilaan hallitus antaa tippua koulujärjestelmästä? Eivätkö hälytyskellot ala vieläkään soida, kun ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden taitotaso otti kolhuja jo Sipilän hallituksen leikkauksista? Ammatillinen koulutus tarvitsisi ennen kaikkea lisärahoitusta, ei leikkuria yhdeksännumeroisen summan edestä.
Haluaako hallitus osaavia ja jaksavia nuoria työelämään ja korkeakouluihin, vai haluaako se romuttaa haaveet mahdollisuuksien tasa-arvosta? Lukiolainen saa tästedes yllätyksen abivuonna, kun kirjoitusten mukana tuleekin lasku oppimateriaaleista – koulussa, jonka piti olla maksuton.
Meillä on jo nyt muodostunut ongelmaksi opiskelun keskeytys, kun opiskelija on täyttänyt 18 vuotta. Miten hallitus luulee uudistuksen vaikuttavan toiselta asteelta valmistuvien nuorten määrään?
Koulutuksesta ei ole pakko leikata. Se on prioriteettikysymys. Nyt prioriteettina näyttäisi olevan luokkaerojen kasvattaminen ja nuorten eriarvoistaminen. Samaan aikaan ympäristön tuhoamista rahoitetaan miljarditolkulla. Vaihtoehtoja on.